Olen pohtinut, miten paljon tämä yrittäjyys on itselleni antanut ja juuri tämänkaltainen yrittäjyys.
Olen pohtinut myös niitä vaikeita puolia. Haluan kohdata ne. Olen saanut sitä kautta niin paljon enemmän sisältöä elämääni.

Olen tutustunut työni kautta moniin ihmisiin ja täytyy sanoa, että eläimistä välittävät ihmiset ovat aivan ihania asiakkaita ja ihmisiä!  Juuri sen takia, että he ovat sydämellisiä ja välittäviä. En ole koskaan törmännyt asiattomaan käytökseen asiakkaiden taholta tässä työssä ja olen tehnyt tätä nyt yli kahdeksan vuotta. Mistäköhän se johtuu? Sairaanhoitajan työssä asiatonta käytöstä joutui valitettavasti oppia sietämään. 

Kuunnellessani tai lukiessani asiakkaan kertomusta lemmikistään tai jos hän haluaa sopia muistomerkin valmistukseen liittyvistä asioista, tulee suru usein läpi ja koskettaa. 
Olen muutaman kerran puhelun jälkeen purskahtanut itkuun, koska minua on liikuttanut niin paljon asiakkaan suru. Asiakkaalla on voinut ääni murtua hänen kertoessaan lemmikistään tai kun on pitänyt sanoa lemmikin nimi. Asiakas ei ehkä tiedä, että minä toisessa päässä myös olen itkenyt puhelun jälkeen. Ja joskus mietin asiakkaan asiaa vielä myöhemmin arkiaskareissani. Voi olla, että tämä ei jonkun mielestä ole kovin ammattimaista minun taholtani, mutta se on inhimmillistä.

Olen myös itkenyt, kun olen nähnyt asiakkaan lähettämiä kuvia heidän poisnukkuneista rakkaistaan ja lukenut heidän kertomuksiaan. Suru on tullut niin voimakkaasti läpi ja koskettanut minua, että olen hetken ikäänkuin ollut läsnä siinä surussa, vaikka en voi ollakaan, mutta liikutuksen vallassa.

En pelkää kyyneleitä, koska kaikki tuo on luonnollista. Se, että itkee, ei tee pahaa sinulle, päinvastoin. Itkeminen saattaa todella helpottaa oloa. Lapsena meitä on ehkä käsketty lopettamaan itkeminen ja itkemiseen on suhtauduttu negatiivisesti. Kunpa pääsisimme tuosta eroon, että ei hävettäisi sitä! Miten vapauttavaa sekin olisi!

Haluan todellakin kohdata tämän vaikeamman puolen.
Kun kohtaan sen, teen tätä työtä enemmän antaumuksella.
Toivoisin myös, että voisin olla enemmän läsnä, kun asiakkaalla on suru. Siihen ei koskaan totu eikä se muutu helpommaksi. Toivoisin, että ajan myötä minusta olisi tullut niin sanotusti hyvä lohduttaja, mutta se ei menee niin näissä asioissa. On vaikeaa löytää oikeita sanoja, kun toinen suree. Lohduttaminen voi tuntua todella vaikealta. Tiedät varmaan itsekin, miten vaikeaa se on.
Ajattelen niin, että silloin on tärkeää, että on vain läsnä ja se riittää. Kuuntele toista. Kun saamme sanotuksi vaikeat asiat, sisällämme aina jotain pientä hieman paranee ja olo saattaa helpottaa. Ehkä saamme kuitenkin kiinni valosta, emme jää pimeään, kun kerromme surustamme.

Kuten aikaisemmasta jo ilmeni, tämän työn vaikein puoli on kohdata toisen kokema suru.
Se kerta kerran jälkeen koskettaa minua. Minua koskettaa, miten paljon asiakkaat rakastavat lemmikkejään, jotka ovat menettäneet. Toivoisin osaavani jotain poppaskonsteja, että voisin helpottaa heidän oloaan. Mutta ei ole mitään kiertotietä tai kiitorataa, mitä pitkin voisi liitää surusta pois. Se on pakko käydä läpi. Se, mikä todella voi kuitenkin auttaa, on asioista puhuminen tai kirjoittaminen. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi surra yksin ja että kaikille löytyisi kuuntelija ja joku, joka on läsnä. Tiedän, ettei näin valitettavasti kuitenkaan aina ole.  

Voiko siihen tottua sillä tavalla, että se ei enää tunnu niin paljon, kun kohtaa surevan asiakkaan? Ei, sillä tavalla ei voi kyynistyä tai ainakaan minä en voi.
 
Koen, että toisen surun kohtaaminen on jotain todella arvokasta. En tee tätä vain, jotta voin tehdä tuotteita asiakkaille ja mekaanisesti suorittaa tätä yrittäjyyttä. Haluan olla myös läsnä. Minulle se on arvokasta, jos asiakas kertoo lemmikistään tai surustaan. Se on jotain herkkää ja todella arvokasta, jonka suljen sydämeeni.