Lepää rauhassa, rakas lemmikki
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lemmikin kuolema, lemmikin menettäminen, suruprosessi, myötäeläminen |
Uskollisin ystävä, 4-6 päivät kuolemasta, syyllisyyden tunteitaMaanantai 26.8.2024 klo 11.04 - Nina Holm |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lemmikin kuolema, lemmikin menettäminen, suruprosessi, myötäeläminen, kissan menettäminen, kissan kuolema |
Uskollisin ystävä, kolmas päivä kuolemasta, surun kokeminen voimistuuPerjantai 23.8.2024 klo 11.09 - Nina Holm Uskollisin ystäväni, kolmas päivä kuolemasta ja surun tunne sen kuin voimistuu. Kuvassa minä ja Börje.
![]() |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lemmikin kuolema, lemmikin menettäminen, suruprosessi, myötäeläminen |
Uskollisin ystävä, joka minulla on ollutTorstai 22.8.2024 klo 10.27 - Nina Holm Hyvästi, uskollisin ystäväni, Börje. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suru, lemmikin menettäminen, surutyö, kissan menettäimnen, lemmikin kuolema, lemmikkiystävä |
Tämän työn vaikeampi puoliMaanantai 6.5.2024 klo 13.58 - Nina Holm Ajatuksia tämän työn vaikeammasta puolesta.![]() |
1 kommentti . Avainsanat: lemmikin kuolema, lemmikin menettäminen, suruprosessi, myötäeläminen |
Koiran kokema suru lemmikkitoverin menehtyessäKeskiviikko 21.2.2024 klo 20.34 - Aniella Voi olla vaikeaa surun keskellä lohduttaa lemmikkitoverin menettänyttä koiraa. Mutta voisiko koiran olon helpottaminen ja yhdessä sureminen antaa myös voimaa?
|
1 kommentti . Avainsanat: koira, koiran suru, koiran masennus, lemmikin menettäminen |
Kissan kokema suru lemmikkitoverin menehtyessäMaanantai 19.2.2024 klo 14.08 - Aniella Oletko miettinyt, miten kissojen suru näyttäytyy, kun toinen lemmikki perheessä menehtyy?
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kissan suru, lemmikin suru, lemmikin kokema suru, lemmikkitoverin menettäminen, lemmikin menettäminen |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: runo, runo lemmikin menettämisestä, suru, rakkaus, muisto runo |
Keken tarinaPerjantai 25.9.2020 klo 19.10 - Ida Niemelä Keken tarina Keke poistui sateenkaarisillalle vuonna 2017, nyt vasta olen valmis kirjoittamaan Keken tarinan. ![]() Keke, Keijo, Kertsi, Kerjäläinen, Kelju.K.Kojootti... Rakkaalla lapsella on monta (Vähän höpsöäkin ) hellittelynimeä. Keke oli koira jolla oli enemmän sydäntä kuin monella tuntemallani ihmisellä, Keke rakasti kaikkea ja kaikkia. Keke oli aina iloinen , uskollinen ja viisas. Kekellä oli myös tunneälyä, jos vain minulla oli syystä tai toisesta paha olla niin varmasti pian jo tunsin märän kuonon kainalossa lohduttamassa. Rodultaan Keke oli Shetlanninlammaskoira. Keke oli kuitenkin poikkeuksellisen suurikokoinen , monikaan ei olisi sheltiksi uskonut. Eräänkin kerran lenkkipolulla jouduin todistella vastaantulevalle rouvashenkilölle että kyllä tämä ihan puhdasrotuinen sheltti on, suurikokoinen vain... Keke kulki kanssani pitkän matkan. Meille tullessaan olin aviomieheni kanssa juuri muuttanut omakotitaloon vuokralle maaseudun rauhaan. Vuosia vieri ja tuli aika ostaa oma asunto, vanha omakotitalo mutta suurella pihalla, pitihän Kekellä olla pihaa jossa temmeltää, enkä itsekään viihtynyt koskaan kaupungissa.
Kokkolassa kerettiin asua noin vuosi kun aloin odottamaan meidän ensimmäistä lasta. Raskaana ollessa Keken rooli elämässäni korostui entisestään, sain hänestä valtavasti tukea ja turvaa ja raskauspahoinvoinnin ollessa kohdallani erittäin paha, tuntui siihen parhaiten auttavan pitkät kävelylenkit luonnossa. Kekellehän tämä sopi mainiosti, käveltiinkin viikoittain yhteensä jopa 50 km, siihen asti että raskausmahani alkoi hankaloittaa kävelyäni niin etten enää jaksanut ihan mahdottoman pitkiä kävelyitä tehdä. Pian meille syntyikin pieni tyttövauva. Keke oli alusta saakka vauvalle hyvin hellä ja ihana. Aikaa kului ja vauvasta kasvoi taapero, hän oppi puhumaan ja rakasti Kekeä myös hyvin paljon. Keken pehmoiseen turkkiin oli ihana painautua. Sitten tuli se päivä. Se musta päivä jonka jokainen lemmikinomistaja joskus joutuu kohtaamaan vaikkei tahtoisi. Keke oli vaikuttanut väsyneeltä jo jonkin aikaa. Kävelylenkit lyhenivät vaivihkaa ja Keke nukkui paljon. Piti varata aika eläinlääkärille. Pelkäsin sillä tiesin jo etukäteen mitä edessä on. Keke oli minulle paljon enemmän kuin pelkkä koira. Keke oli kaikista paras ystäväni ja perheenjäsen. Tässä viimeisenä kuva kekestä muutama viikko ennen kuin hän siirtyi sateenkaarisillalle. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koira, muisto, muistokirjoitus, lemmikki |
Aika lahjoittaa kodittomille kissoilleMaanantai 9.3.2020 klo 13.08 - Nina Holm Olemme uurastaneet verkkokaupan kanssa, parannelleet sitä ja laittaneet paljon alennuksia. Ja koko ajan kehitämme uusia malleja. Aika ei vain tahdo kaikkeen riittää... Olin yhteyksissä Maukula ry:hyn. Meidän piti alunperin lahjoittaa heille tuotteita huutokaupattavaksi, mutta emme kerenneet lähettää tuotteita tarpeeksi ajoissa. Siispä pyysin saada lahjoittaa vapaaehtoisesti rahaa ja Aniella teki vapaaehtoisen lahjoituksen. Toivottavasti siitä on jotakin apua kodittomille kissoille, eläinlääkäri ja hammashoito maksavat ja jostakin täytyy tähän rahaa saada ja ruokaa, tarvikkeita. Nämä kissat ovat tahtomattaan joutuneet kodittomiksi ja heilläkin on oikeus hyvään elämään, kuten kaikilla meillä elävillä olennoilla. Mikäli haluat auttaa, klikkaa tähän ja pääset Maukulan sivuille lukemaan, mitä voit tehdä kodittomien kissojen hyväksi. Myös facebookissa voit tykätä heidän sivuista ja pyytää kavereitakin tykkäämän. Klikkaa Maukulan facebook -sivuille tästä Muista tämä: Mikäli ei pysty avustamaan esimerkiksi oman tilanteen vuoksi, niin auttamista on myös tiedon jakaminen. Mitä enemmän on ihmisiä, jotka tietävät näistä kissoista, sitä paremmin kissat saavat apua. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kodittomat kissat, maukula ry, hyväntekeväisyys, kodittomat eläimet |
TalentidaKeskiviikko 4.3.2020 - Ida Niemelä Hei! Nina tuossa jo hieman kertoikin meidän taipaleestamme yrittäjinä. Ajattelinkin tässä hieman kertoa itsestäni, sekä yrityksestäni Talentidasta. Jo lapsena luonto ja eläimet olivat lähellä sydäntäni. Luin lemmikki-lehteä heti kun opin lukemaan ja lempi ohjelmani oli Avara luonto. Rakkaus luontoon ja eläimiin on seurannut mukanani koko elämäni. Tällä hetkellä meillä asustaakin kaksi adoptoitua kissaa : Ruusu, jonka "adoptoin" ollessani työharjoittelussa kodittomien eläinten parissa Eläinhoitola kotipesällä Kokkolassa , sekä Molli jonka otin meille alunperin hätäsijoitukseen mutta johon rakastuinkin niin paljon että päätin että Molli saa meiltä pysyvän kodin. Molli on Alajärven Tassutiimiltä. Eläinten kanssa touhuamisen lisäksi rakkainpiin harrastuksiini kuuluu piirtäminen sekä maalaaminen. Olen aina käsitellyt tunteita piirtämisen kautta ja se on minulle rentoutusta ja terapiaa. Perustaessani a yritystä suuri haaveeni oli päästä toteuttamaan tätä rakasta harrastusta myös työssäni ja olen niin onnellinen että haaveeni kävi toteen.
Perehdyin eniten laserleikattuihin ja kaiverrettuihin tuotteisiin Myös korut tulivat kuvioihin ihan yritystoiminnan alussa. Tosin paljon pienimuotoisemmin kuin nykypäivänä. Yrittäjänä toimiminen on siitä ihanaa että saa todella käyttää omaa luovuutta ja kokeilla omia ideoita. Jotkut ideat ovat jymy menestyksiä ja toiset taas eivät, mutta se kuuluu asiaan. Päivääkään en vaihtaisi pois :) . -Ida- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talentida, yritys |
Vintage-kauppa VintagellaSunnuntai 23.2.2020 klo 20.36 - Nina Holm Hirveä kiirus ollu, ei tahdo kaikkea ehtiä tehdä ja flunssaakin vielä sairastettiin tyttären kanssa. Kuluva viikko on mennyt muutaman muistokiven sekä korujen pakkaamisen parissa. Huutokauppaakin pidettiin. Tänään keli oli niin kiva, että oli pakko olla myös ulkona. Tänään päätiin sitten kuitenkin viimein lähteä luomaan vintage-kauppaa verkkoon, tämä on pitkään ollut haaveena. Tästä tulee vähän niin kuin lisäjuttu eli tämä Aniellan normaali kauppa on etusijalla, mutta toivottavasti myös tästä vintage-kaupasta tulisi ihan kiva. Sen aion kuitenkin tehdä rauhassa ja pikkuhiljaa. Aloitan myynnin 70-luvun jalometallikoruilla, joita minulla on lähes 1000 kpl erä ja kaikki ovat käyttämättömiä. Ja todella upeita koruja. Olen alkanut tehdä kauppaa, joka tulee erilliselle verkkosivulle. Ilmoitan osoitteen sitten, kun saan sen valmiiksi. Minulla on hirveästi kuvattavaa, että tovi tässä voi mennä. Tänään sain kuitenkin tehtyä kaupalleni oman logon, josta sen voi tunnistaa: Mitä mieltä olette logosta? Sopiiko vintage-kauppaan? Tervetuloa tykkämään ja seuraamaan tilannetta myös facen puolelle, tänään vasta perustin sivut, klikkaa sivuille TÄSTÄ |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vintage, vintage-tuotteet, vintage-kauppa |
Kani ja kissa, ystävänpäiväLauantai 15.2.2020 klo 17.40 - Nina Holm KANI ANTAA KISSALLE PUSUN... Tämä kirjoitus vähän myöhästyy, sillä ystävänpäivä oli jo eilen. Jokatapauksessa tahtoisin piristää tällä videolla, missä Papu -kanimme huolehtii hellästi Börje-kissastamme. Papu on uroskani, joka tuli meille viime kesänä. Hän on melkein 1 vuotta, erittäin sosiaalinen ja ekstrovertti. Hän rakastaa, että häntä silitetään ja hän nauttii saada kulkea vieressä mukana, kun touhaan talossa. Hän on myös ERITTÄIN KILTTI. Börje täyttää jo 11 vuotta ja hän oli tottunut elämään aika kauan jo yksin, kunnes Papu tuli. Papu haluaisi kovasti olla Börjen kaveri, mutta Börjeä ei ihan yhtä paljon kiinnosta. Tulevat kuitenkin tosi hyvin toimeen keskenään ja tervehtivät toisiaan aina. Liitän tähän facebookissa, Aniellan sivuilla julkaisemani ystävänpäivä -videon, jossa Papu osoittaa Börjelle hellyyttä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kani ja kissa, ystävänpäivä, kani antaa pusun, kani, kissa, aniella |
Sisko, tahtoisin yrittääKeskiviikko 5.2.2020 klo 22.00 - Nina Holm Jostakin täytyy aloittaa, joten aloitetaanpa nyt sitten tästä. Alotan kertomalla siitä, miten meidän bisnekset alkoi. Miten ajauduin/ajauduimme siskoni kanssa tähän hommaan? Meidän perhe ja suku...Tosi paljon yrittäjyyttä. Tosi paljon. Meidän perheessä tehtiin töitä kotoa käsin, meillä oli toimitilat kellarissa. Asuimme Kokkolassa, Kirilahdessa. Joskus ihmisten oli vähän vaikeaa ymmärtää, että me pystyttiin tehdä iso osa Suomen ja Euroopan saunatuotteista kotoa käsin. Koko perhe oli mukana tekemässä. Minä, sisko ja veli, meidän vanhemmat. Tilat oli pienet, mutta ne riitti, kun järjesteli kaikki oikein. Ps. Siirrä hiiri kuvien päälle, niin näet kuvatekstit Minä ja sisko pienenä
Mulla on niin paljon mukavia muistoja noilta ajoilta, kun koko perhe oli tekemässä tilausta ja jos oli kiire saada tilaus lähtemään, niin tilanteet meni ihan koomiseksi. Ne on sellaisia hetkiä ja muistoja, joita ei voi sanoin kuvailla. Myös äiti, veli, siskon mies Ilmari olivat mukana tekemässä, joskus myös Victorin veli oli auttelemassa. Me tehtiin siskon kanssa vähän niin kuin kaikkea, työstettiin puuta ja metallia, tehtiin puuosat saunatuotteisiin, kasattiin saunamittarit ja saunavalaisimet, testattiin ja laitettiin pakettiin. Opittiin käyttämään monenlaisia koneita. Minä hoidin myös kaikki yrityksen kirjalliset työt ja asiakaskontaktit. Kun kaikki oli valmista, lähetimme tavarat isolle tukkurille, joka myi meidän tuotteet sitten S-ryhmän kauppoihin, esimerkiksi Terraan tai Prismaan, K-ryhmän kauppoihin, kuten K-rautaan. Rautakaupoissa, kuten Bauhaus, oli meidän tuotteita ja moni muukin ketju niitä otti. Esimerkiksi Minimani ja Anttila. Anttilaahan ei enää ole olemassa. Saunatuotteita meni runsaasti Ruotsiin ja Saksaan. Ja töitä oli niin paljon, että vapaata ei juuri ehtinyt pitämään. Se oli jollain tavalla ihanaa, mutta samalla myös raskasta aikaa töiden puolesta, tosin me otettiin ne työt kuitenkin suht keveästi. Vitsailtiin ja pelleiltiin, niin siinä samassa ne sitten meni. Mutta yksi asia oli ylitse muiden, me haluttiin tehdä hyvää laatua. Ilmari kantaa tavaroita vanhalta hallilta, olemme muuttamassa omaan halliin. Sitten minä ja mun mies Victor ostetiin maatila Oivulta ja siihen kuului pieni talo ja navetta. No me kunnostettiin se pieni talo yhdessä Idan ja Ilmarin kanssa. Navettaan me tehtiin toimitilat. Victorin isä Stig pikkuserkkunsa Håkanin kanssa ne tilat oikeastaan kunnosti, kun meillä oli niin kiire tilausten kanssa. Kuvassa uudet toimitilat, jotka on tehty vanhaan navettaan.
Ida ja Ilmari muuttivat siihen taloon ja me asuttiin myös aivan lähellä, joten me oltiin tietysti siellä navetassa tekemässä näitä tuotteita ja meillä on sieltäkin mukavia muistoja. Tässä vaiheessa valmistimme jo täysillä Victorin ja isäni Pekka Känsäkankaan suunnittelemia saunavalaisimia ja niitä meni tukkurin kautta kaikkiin Suomen rautakauppoihin ja ulkomaille, vähän ympäri maailmaa, jopa Venäjälle. Meillä oli useita eri malleja. Näistä ledeistä suunnittelimme erilaisia saunavalaisimia. Isäni Pekka Känsäkangas ja Victor Holm (mieheni) voittivat suunnittelu -kilpailun suunnittelemallaan saunavalaisimella. Saunavalaisimessa käytettiin uusinta led-teknologiaa. Ylemmässä kuvassa Ilmari tarkistaa, että saunan silmälasitelineitä on tarpeeksi, minkä jälkeen ne voidaan pakata ja lähettää Saksaan. Alemmassa kuvassa minä olen kasanut 300 tuplamittaria saunaan, kalibroin ne, pakkaan ja ne voidaan lähettää Saksaan. Ida ja minä mietimme, että me halutaan tehdä jotain ihan omaa. Ja kun meillä veressä virtaa jatkuvasti sellainen kiihko, että pitää päästä ideoimaan ja tekemään jotain uutta. Sitä ei voi vastustaa. Ida perusti ensin oman yrityksensä Talentida. Hän voi kertoa siitä omassa kirjoituksessaan. Minä perustin yrityksen Aniella 2016. Tarkoituksena oli Idan kanssa yhteistyönä tuottaa erillaisia ideoita ja niiten kautta sitten lähteä rakentamaan yritystemme toimintaa. Perustin facebook sivut ihan ensiksi. Olin perustanut sivun Lepää rauhassa rakas lemmikki jo vuonna 2012 (mikäli oikein muistan). Sivusto oli tarkoitettu tukemaan lemmikkinsä menettäneitä. Koin asian olevan lähellä sydäntäni, sillä olin itse kokenut lemmikin menettämisen vaikeana asiana. Ajattelin, että olisi hienoa, jos olisi tällainen vertaistukisivu. Sen yhteyteen perustettiin Idan kanssa myös vertaistukiryhmä lemmikkinsä menettäneille, jota ylläpidämme siskon ja äidin kanssa. Vertaistukiryhmä ja surusivusto ovat saaneet hyvän vastaanoton ja sivustolle tulee jatkuvasti lisää porukkaa. Tarve tällaiselle ryhmälle oli suuri. Ja oikeastaan sitten muutama vuosi myöhemmin sain idean, että voisin valmistaa lemmikkien muistomerkkejä, sillä minulla oli siihen vaadittavat koneet. Ennen kuin ajattelin myydä yhtään muistomerkkiä, niin tein verkkokaupan ja siinä meni jonkin verran aikaa. Ida kertoi, että myös hänellä oli lemmikit lähellä sydäntä ja varsinkin kodittomat lemmikit (hän oli työskennellyt löytöeläinkodissa) ja että hänkin oli ajatellut tehdä ja myydä jotakin lemmikkien omistajille tai lemmikin menettäneille. Molemmat halusimme tehdä myös jotain hyvää, eli jos voisimme välillä lahjoittaa kodittomille eläimille, niin olis tosi hyvä juttu. Se toisi tähän hommaan enemmän merkitystä. Meitä kiinnosti molempia myös korut, joita aika runsaasti olemmekin myyneet. Pyysin Idaa mukaan myös tähän verkkokauppaan omilla tuotteillaan. Ja nyt ollaan täällä molemmat. Ennen kuin verkkokauppa lähti kunnolla myymään, niin oli Aniellan facebook -sivu meille todella tärkeä. Ida lähti mukaan myös tähän Aniellan facebook -sivun ylläpitämiseen melkein heti sen aloitettuani ja tulimme tunnetuksi somen kautta Aniellan tyttöinä. Aloitimme vuonna 2016 facebook -huutokaupat ja niistä tuli menestys. Kokeilimme huutokaupata varovasti yhtä korua sivullamme ja yhtäkkiä ihmiset innostuivatkin huutamaan ja halusivat huutaa koruja säännöllisesti. Niinpä satsasimme tähän täysillä ja pyöritimme huutokauppaa joka ikinen päivä ja se päättyi joka päivä klo 19. Vähän myöhemmin harvensimme näitä huutokaupan päättymispäiviä ja pidensimme huutokaupan kestoa useammalle päivälle, silloin työtaakkamme helpottui huomattavasti. Olemme vieläkin ihmeissämme siitä, miten ison suosion facebook -huutokauppamme saivat ja kiitollisia tietysti. Välillä järjestämme ns. hyväntekeväisyys -huutokauppoja, missä kaikki tulot lahjoitetaan sellaisenaan Kokkolan löytöeläinkotiin Kotipesään. Lisäksi olemme antaneet rahallisia avustuksia löytöeläinten hyväksi sekä tuotteita löytöeläinkodille heidän omaan huutokauppaansa myytäväksi. Meille oli alusta alkaen selvää, että haluamme yritystoiminnan lisäksi myös auttaa löytöeläimiä. Meille oli huutokaupan järjestäjinä äärimmäisen tärkeää asiakastyytyväisyys. Satsasimme asiakaspalveluun tosissaan. Jokainen asiakas oli meille tärkeä ja halusimme palvella häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä sen takia saimmekin pitkäaikaisia asiakassuhteita ja homma toimii niin hyvin edelleen näin kolmen vuoden jälkeenkin. Minä ja mieheni muutimme muutama vuosi sitten Kaustiselle ja minun yritykseni toimii Kaustisella. Miehelläni on äidin puolelta sukujuuria Kaustisella. Minun sukujuureni ovat molempien vanhempieni puolelta Köyhäjoelta, Kaustiselta ja vietin lapsuudessani aina loma-ajat mummolassa Köyhäjoella. Kun muutimme Kaustiselle, tuntui kuin olisin löytänyt viimein kotiin. Se on hassu tunne ja sitä on vaikeaa selitää. Idan yritys toimii Kokkolassa ja hän kertoo omasta yrityksestään seuraavassa kirjoituksessa. Tässä tuli hyvin pintapuolisesti kerrottua siitä, miten päädyimme tähän hommaan. Kaikki ei mahdu tähän, mutta tästä saa jonkinlaista käsitystä. Kiitos, että jaksoit lukea <3 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisko, sisarukset, siskot, aloitus, yrittäjyys, yrittäjänaiset, aniella, aniellan tytöt, sisko tahtoisin yrittää |