4. päivä Börjen kuolemasta
Olo on ehkä turta. Eilen meni tosi vaikeaksi, että saavutti varmaan jonkin rajapyykin tuo surun kokeminen. En kehtaa edes kirjoittaa, mitä kaikkea se piti sisällään. Mutta ehkä tiedät, jos kokenut olet saman.
Tuo ihan äärirajoilla käyminen ehkä laukaisi tällaisen turtuneen olon, ehkä se on tarkoituskin.
Ja tuntuu vaikealta kirjoittaa nyt, kun olo on turtunut. Sanoja ei ole. On vain tyhjyys.
”Jää vain kauniit muistot” -hokeminen ei kyllä sittenkään auta yhtään mitään tällaisessa tilanteessa. Ei tähän ole olemassa mitään keinoa kuin odottaa, että aika kuluu ja toivoa, että se lievittää tuskaa.
Eilen odotin, että tulee sellainen tilanne, missä olen yksin ja ei ole juuri silloin mitään velvollisuuksia, niin voin mennä haudalle. Oli vain se odotus, että pääsee sinne haudalle ja se auttoi jotenkin läpi päivän. Sitten viimein pääsin sinne ja minulla oli mukanani viltti, jonka päällä istuin. Lopulta makasin viltin päällä ja itkin. Tuossa hetkessä tuntui, että olen lähempänä Börjeä, kun olen siinä haudalla. Vaikka tiedänkin, että haudassa on vain hänen kehonsa. Silti se tuntui kuin olisin päässyt lähemmäs. Hänet laitettiin sinne niin kauniissa asennossa, nukkuen omassa pedissään. Ja olin nyt lähellä häntä. Tuo ilta oli vaikein kaikista ja en kehtaa edes kirjoittaa, miten vaikea se oli. Kaikki syyllisyyden tunteet maailmassa valtasivat minut ja epätoivo, tunne siitä, että olen toiminut jotenkin väärin. Järjellä ymmärsin, että näin ei ole, mutta se syyllisyyden tunne olikin epärealistinen, koska siinä hetkessä järki ei toimi.
5. päivä Börjen kuolemasta
Yritin kuunnella englanninkielisiä äänikirjoja, joista lupasin laittaa tänne vinkkiä. En kuitenkaan vielä tee niin, koska en kokenut saavani niistä apua. Kuuntelemani kirja oli mielestäni liian naiivi. Olen melko naiivi itsekin, mutta se meni jotenkin överiks. Yritän jatkaa kuuntelemista, jospa vain oli sellainen vaihe, ettei tuollainen kirjakaan siinä mitään auta. Kirjoitan tänne, jos niistä ilmenee jossain vaiheessa jotain apua.
Tänään päivällä oli parempi olo. En osaa selittää sitä, mutta ikäänkuin olisin kokenut jonkinlaisen yhteyden Börjeen. Sellaisen voimakkaan, selittämättömän yhteyden. Pystyin jopa olemaan hetken aikaa onnellinen siitä. Tuli tunne, että hänellä on kaikki hyvin ja minulla on häneen yhteys, vaikka hän ei olekaan enää fyysisesti täällä.
Iltaisin nukkumaan käydessä ikävän tunne oli voimakas ja huomasin saavani apua niinkin yksinkertaisesta asiasta, että juttelin Börjelle. Kuulostaa järjettömältä jutella kuolleelle kissalle, mutta kun olin tovin jutellut, oloni helpotti ja koin rauhaa.
Suosittelen kokeilemaan tätä.
6. päivä Börjen kuolemasta
Aamut ja illat ovat vaikeimmat. Aamusin herätessä tajuan, mitä on tapahtunut ja on suunnaton ikävä. Päivemmällä olen pystynyt keskittymään joihinkin asioihin vähän pitemmäksi aikaa kerrallaan kuin aikaisempina päivinä.
Iltaisin nukkumaan mennessä ja pimeän saapuessa surun tunne voimistuu taas.
Suruprosessi etenee vaiheittain. Tänään minut on vallannut "Entä jos" -tyyppiset ajatukset, että mietin, jos teinkin väärin ja jos Börjen olisikin voinut vielä pelastaa.
Lisäksi joka paikka muistuttaa Börjestä ja tulee itku. Yläkerrassa en ole pystynyt vaihtamaan lakanoita, joissa Börje makasi kipeänä. Löytyy häneen liittyviä asioita sieltä sun täältä, jotka kipeästi muistuttavat.
Kuvia olen pystynyt katsomaan jo jonkin verran. Mutta en niitä kuvia, mitkä on otettu aivan viimeisen vuoden aikana ja lähellä onnettomuutta. Niitä en pysty vielä katsomaan.
Ajattelin teettää jonkin kivan valokuvataulun Börjestä, sitten kun pystyn.
En ole vielä pystynyt miettimään hautakiveä. Koska valmistan niitä itse, niin sen tekeminen ei pitäisi teknisesti olla haaste. Mutta en ihan vielä pysty tehdä kiveä Börjelle, tarvitsen lisää aikaa. Hauta on muuten koristeltu kukilla ja olen vienyt sinne joka ilta kynttilän. Näen haudan ja kynttilän sisältä ikkunasta ja katson niitä iltaisin.
Jotain kuitenkin minussa itsessänikin on Börjen kuoleman myötä perustavanlaatuisesti muuttunut. Yhtäkkiä huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota kaikkeen elolliseen ympärilläni. Luonnossa kulkiessani huomaan jopa hyönteiset, joihin en normaalisti kiinnittäisi niin paljon huomiota. Ja ymmärrän, miten tärkeää on vaalia tätä kaunista ja ainutkertaista elämää.
